Applella, ja erityisesti Steve Jobsin Keynote-presentaatioilla, on taipumus aiheuttaa voimakkaita reaktioita puolesta ja vastaan. Tammikuun myrskyn kohteeksi joutui Macworldissa julkistettu MacBook Air. snadiomena selvittää, onko Air jälleen käsittämätön projekti vaiko koneelle jopa oikeaa tilausta.

Ilmaisunvapautta

MacBook Airia voi lyhyesti kuvata ajattelemalla, että jos MacBook Pro ja MacBook muodostavat perheen, sen perheen esikoinen näyttäisi tältä. Äiti-MacBookilta on peritty kaksi kolmesta ulkoisesta mitasta, nimittäin leveys ja syvyys. Isän perimä taasen näkyy alumiinikuorina ja taustavalaistuna näppäimistönä. Lapsekkuus näkyy koneen ohuudessa ja painossa: 0,4-1,94cm ja 1,36kg ovat mittoja, jotka mieltää kyllä pieniksi, mutta totuus iskee vasta konetta käsitellessä.

Sukunäkö jatkuu muissakin yksityiskohdissa. Muista Applen kannettavista tuttu MagSafe-laturipistoke on vasemmalla kyljellä viistossa, joten muiden koneiden laturit käyvät vain jos koneen reuna on pöydän reunalla. Muussa tapauksessa pistoke ponnahtaa ulos, sillä Air on liian matala ja viistetty. Näytön yläreunassa on iSight-webbikamera merkkivaloineen, mutta ympäristön valoisuuden sensori on siirretty kameran viereen Probookin kaiutinritilöistä.

Rannetukea hallitsee suurelta tuntuva kosketuslevy, jonka iPhonesta tutut monen sormen eleet tulivat sittemmin myös MacBook Prohon. Kosketuslevyn nappi tosin on ensivaikutelmalla naurettavan pieni, mutta siihen tottuu kymmenen minuutin käyttämisen jälkeen, eikä siihen kiinnitä enää myöhemmin huomiota.

Muotokieleltään Air on selvästi uusi konsepti, eikä vain Intel-päivitetty versio jostain aiemmasta tuotteesta. Sukunäköä ei ole unohdettu, mutta verrattuna vanhempiinsa tai isoveljiinsä Air on selvästi veistoksellisempi viistettyine kylkineen. Design auttaa Airia vaikuttamaan vielä entistäkin pienemmältä, mutta unohtamatta kuitenkaan jämäkkyyttä.

Pieni kone tuskin kestää hirveää paiskomista, mutta heppoinen Air ei ole. “Don’t call me baby” kuvaa osuvasti. Air kätkee ainoan USB-porttinsa, micro-DVI-tyyppiä olevan näyttöliitäntänsä ja kuulokeliittimensä oikeassa kyljessä olevan luukun taakse.

Koneen koko on tietysti kaksiteräinen miekka. Monet ultrakannettavat menevät pienempään tilaan, sillä niissä on pienempi näyttö ja näppäimistö. Airissa näyttö ja näppäimistö ovat samankokoiset kuin perus-MacBookissa, mikä asettaa tiettyjä rajoituksia ulkomitoille. Takaisin otetaan ohuudessa, mutta vastaavasti se verottaa liitäntöjä, joita niitäkin on useissa pikkuläppäreissä reilusti enemmän. Toisaalta, ne taas eivät ole niin ohuita. Lisäksi soppaan on lisättävä teho- ja akkukesto.

Airin ohuus on osin ansiota siitä, että akku on iPodien tapaan sisäänrakennettu. Akkujen vaihtaminen tien päällä on siis mahdollista vain MacGyverille, mutta väsyneen akun vaihdatus käy Applen jälleenmyyjällä MacBook Pron akun hinnalla - mikä on verraten kohtuullista.

Miltä se näyttää paperilla?

Tehoa Airissa on paperilla varsin näppärästi. 1,6 Ghz tai 1,8 GHz Core 2 Duo antaa koneelle puhtia selviytyä jokapäiväisistä töistä. Ainoa keskusmuistivaihtoehto on varsin sopiva kaksi gigatavua, sillä Apple on lyönyt muistitkin suoraan emolevylle pienentäessään konetta. Integroitu X3100 -näytönohjain ei itsestään huutele toimistokäytössä ja pelikäyttöön kokonaisuutta ei ole tehty miltään osin.

Kovalevy on peruskokoonpanossa 1,8-tuumainen, 4200 kierrosta minuutissa pyörähtelevä 80 gigatavuinen kiekko. Levy sinänsä on tuttu iPod Classiceista, mutta tietokonekäytössä suorituskyky on hiukan alakuloinen. Huimalta tuntuvaan lisähintaan (900 euroa) Airiin saa 64 gigatavuisen flash-levyn, joka lupaa kaikkea kaunista: useimmissa tapauksissa enemmän suorituskykyä, vähemmän virrankulutusta ja lämmöntuotantoa sekä huomattavasti paremman tärinänsiedon.

Osittain näille lupauksille (ja uskomuksille) ei tosin ole löytynyt ainakaan 900 euron edestä katetta. Monen mielestä tuntuu varmasti nurinkuriselta maksaa vähemmästä enemmän, mutta levypäivityksen hinta on kuitenkin varsin kohtuullinen flash-levyjen yleiseen markkinahintaan nähden. Hintojen tosin odotetaan laskevan voimakkaasti kapasiteettien hiljalleen noustessa. Mielenkiintoista on nähdä, miten Airin hinnoittelu reagoi tähän tulevaisuudessa.

Näyttö on periaatteessa MacBookista tuttu 13,3″ kiiltäväpintainen näyttö 1280*800 resoluutiolla. Periaatteessa, koska taustavalaistus hoidetaan Airissa LED-valojen avulla viimeisimpien MacBook Pro -mallien tavoin. Näin saavutetaan tasaisempi taustavalo, joka kuluttaa jälleen vähemmän virtaa ja herää nopeammin. Ainoana vaihtoehtona oleva kiiltopinta varmasti herättää hiukan närää joissain ihmisissä, mutta tilanne tuntuu parantuvan koko ajan.

Toinen MacBookista peritty asia on näppäimistö, joka sekin on periaatteessa identtinen. Namiskat ovat tosin taustavalaistut MacBook Pron tavoin, mutta valon sävy on hiukan erilainen eikä valoa vuoda nappien välistä niin paljoa näppäimistön rakenteesta johtuen.

Optista levyasemaa kaipaaville Steve myy mielellään 99 kilungin hinnalla USB-liitäntäisen SuperDriven. Periaatteessa asemaa ei tarvitsemalla tarvitse mihinkään muuhun kuin Windowsin asentamiseen BootCampilla, sillä ohjelmat (jopa OS X uudelleenasennuksen) voi asentaa Remote Diskin yli toisen koneen asemaa käyttäen. DVD-elokuvien pyörittely ilman asemaa on tietysti hankalaa, mutta kiertoteitäkin tuntuu olevan.

Toivottavasti Foxin aloittama trendi upottaa DVD-levylle myös iTunes-versio ottaa tuulta alleen myös Euroopassa. Airin SuperDrive ei toimi muissa koneissa, Applen mukaan johtuen aseman virrankulutuksesta. Kuulemma vain Airin USB-liitäntä osaa antaa asemalle tarpeeksi mehua toimimiseen. Asema sinänsä on tehty varsin samaan tyyliin ja sen käyttö on suorastaan vaivatonta.

Langattomaan työskentelyyn Air on aseistettu Bluetooth 2.1 + EDR sekä AirPort Extremen voimin, jälkimmäisen tukiessa tulevan n-standardin luonnosversiota muiden viimeaikaisten koneiden tavoin. Airin sisäänrakennettu akku kestää lupausten mukaan viisi tuntia langatonta lähiverkkoa käyttäen.

Haihtuvatko lupaukset savuna ilmaan?

Käytännössä Air on hyvin paljon sitä, mitä se lupaa. Suorituskyky on uusimpiin ‘täysikokoisiin’ Core 2 Duo -koneisiin nähden hiukan alavireistä, vaikka testiyksilö oli malliston huipulta: 1,8 GHz prosessorilla ja SSD-levyllä. Flash-levy tosin tekee Airin suorituskyvystä erikoisen: joissain asioissa puhti ei riitä isoveljien tahdissa pysymiseen, vaatien pienen hengähdystauon, mutta esimerkiksi useimpien ohjelmien käynnistys sujuu suorastaan naurettavan nopeasti.

Suorituskyky ja tuulettimien käyttö toi vahvasti mieleen ensimmäiset Core Duo MacBookit, sillä paria minuuttia pidempi YouTube-pätkä aiheuttaa tuulettimen ‘heräämisen’. Tuuletin tietysti käy koko ajan, se vain on perusoleskelussa äänetön. Oletettavasti tuuletinkäyttäytymiseen tulee kuitenkin jossakin vaiheessa hienosäätävä päivitys. Yhdessä flash-levyn kanssa kone on kirjoituskäytössä täysin äänetön.

Akkukesto on aiheuttanut närää ja pureskelua pitkin keskustelufoorumeja. Applen viiden tunnin työskentelyaika langatonta lähiverkkoa käyttäen on hiukan optimistinen. Testikäytössä siihen kyllä pystyi, mutta kyse on enemmänkin oman akkukäyttötyöskentelyni keveydestä. Hyvin keveähkössä luentokäytössä (muistiinpanoja, kevyttä surffailua) akkukesto tuntui heiluvan viiden tunnin paikkeilla, välillä jopa ylittäen.

Raskaampi työskentely verottaa Airin akkukestoa taas ilmeisesti hiukan jyrkemmin kuin isoveljien kohdalla, ja Airin kohdalla myös ‘raskaan työn’ raja on rajallisemmista voimavaroista johtuen alempana. Akkuun liittyvä lastentauti on yletön latausaika, joka vaihtelee neljästä tunnista kahdeksaan riippuen ilmeisesti kuun asennosta ja vuorovetten prinssistä. Airin 45W MagSafe-laturi on toki muita pienempi myös fyysisesti, mutta akun latausaika viittaa enemmän ohjelmallisesti korjattavaan vikaan.

Airin kokoa määrittävät näyttö ja näppäimistö ovat erittäin onnistuneet. Näytössä riittää uuden taustavalaistuksen ansiosta paremmin kirkkautta kiiltopinnan aiheuttamien heijastusten kanssa taistelemiseen. Aivan MacBook Pron tasolla ei olla, mutta ohuen koneen ohueksi näytöksi Airin näyttö on erinomainen.

Samaa voi sanoa näppäimistöstä. MacBookista peritty näppäimistö ylittää esikuvansa tuntumassa. Vaikea sanoa onko kyseessä mustan pintakäsittelyn fiilis sormia vasten vaiko kenties jokin ero perusrakenteessa, mutta Airin näppäimistö on tällä hetkellä paras Applen kannettavien keskuudessa.

Myös taustavalaistus toimii erillisten näppäinten kanssa aavistuksen fiksummin, joskin Airin ympäristön valoisuutta tarkasteleva anturi on hetkittäin ihan pihalla. Kyse ei ole havainnoinnista, iSightin vasemmalla puolella oleva sensori kyllä havaitsee MacBook Pron kaiutinsensoreita herkemmin ympäristön valoisuuden muutokset, mutta reaktio on välillä väärä. Pimeyden laskeutuessa näppäimistön taustavalon sammuminen tuskin on toivottu ratkaisu. Todennäköisesti tähänkin tulee jonkinlainen korjaus.

Liitännät ovat niin ikään aiheuttaneet keskustelua. Se, pärjääkö yhdellä USB-liittimellä maailmanloppuun asti on tietysti jokaisen omista työmenetelmistä kiinni. Liitäntäluukun reunat saattavat asettaa joissain tilanteissa rajoituksia, vaikka esimerkiksi isohkoa Kingstonin muistitikkua käyttäessä ongelmia ei ollutkaan.

Koneen mukana tulevat adapterit Airin kytkemiseksi niin täysikokoisella DVI-liitännällä kuin vakavanhalla VGA-liitännällä (D-Sub) varustettuihin näyttölaitteisiin. Saatavilla on myös aiempaan tapaan sovitin Airin kytkemiseksi esimerkiksi televisioon komposiitti- tai S-video-liitännällä.

Yhteenveto

MacBook Air on konseptinsa mukaisesti kevyt ja pieni kannettava, uhraamatta kuitenkaan näyttöä ja näppäimistöä tälle tarkoitukselle. Koneella työskentely on suunniteltu olemaan kevyttä, raskaamman työurakan viedessä terää ensimmäiseksi akkukestosta. Air on erittäin miellyttävä käyttää, niin sylissä kuin pöydällä, niin kotona kuin tien päällä. Kone aiheuttaa ihastusta mihin ikinä meneekin, mikä ei tietysti välttämättä ole kaikkien mieliksi.

Koneen ohuus asettaa haasteita esimerkiksi koneen kantamisen suhteen (WaterFieldin SleeveCase jäi MacBookilta väljäksi) mutta samaan aikaan yhdessä keveän painon kanssa mahdollistaa koneen kuljettamisen ihan uudella tavalla. Jokusen “no eikä!” -huudahduksen sai aikaiseksi kuvaustilanne, jonne Air oli kuljetettu Lowepron kuvausrepun läpän sisätaskussa. Steven arkistokuoriesimerkki ei ole kaukaa haettu, erään tuttuni jemmatessa Airinsa muovisen kansion sisään.

MacBook Air ei sovellu kaikille, ja tuskin kellekään ainoaksi koneeksi, vaikka sellaisenakin sitä voisi käyttää tietyin myönnytyksin. Tämä ongelma ei tietysti ole yksin Airin vaan koskee myös montaa muuta ultrakannettavaa, joiden joukossa Air on hiukan erilainen näkemys samasta aiheesta. Valinnanvaraa pikkuruisten kannettavien markkinoilta ei enää puutu, esimerkkinä mm. TZ-sarjan VAIO, Lenovon X300, unohtamatta tulevaa Asuksen eeePC:n Suomen rantautumista. Jahka Airin ns. ‘rev. A’ -lastentaudeista on päästy eroon, SSD-levyn hinta tulee alaspäin ja tehot hiukan kasvavat, alkaa Air varmasti olla houkutteleva vaihtoehto entistä useammalle.

Mikäli tarve on täysikokoiselle kannettavalle, joka kuitenkin kulkee mukana arkistomapin helppoudella, eikä hinta hirvitä, on MacBook Air työtavoista riippuen potentiaalinen vaihtoehto. Joillekin se on myös ainut vaihtoehto, koska kilpailijoista Leopardin pilkut voi nähdä vain Airin ruudulla.

Tuomio: 4,5 pistettä, varauksin.

Keskustele tästä artikkelista…

---

Apple MacBook Air Apple Peruskokoonpano 1699 euroa Testikokoonpano 2878 euroa

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 7. huhtikuuta 2008 kello 22.00 ja sen aiheena on Macit.