Keinoelämäntarinoita - The Sims Life Stories
27. toukokuuta 2007 | Kirjoittaja: Ilkka Viinikanoja
The Sims Life Stories on uuden The Sims Stories -sarjan avausosa. Life Stories perustuu Sims 2:n pelimoottoriin, mutta on itsenäinen pelinsä eikä näin ollen vaadi Sims 2:a alle. Moottoria ja pelin tauhkaa on myös karsittu hieman, jotta peli saadaan pyörimään kiltimmin myös hieman kevyemmässä raudassa.
Kantavana ideana Life Storiesissa toimii juonen tuominen peliin, ja pelissä onkin pääosassa Riley Harlow’n ja Vincent Mooren rakkauselämien luotsaaminen omissa toisistaan irrallisissa tarinoissaan. Sims 2:n vapaaseen temmellyksen viehättyneiden ei tarvitse myöskään pettyä, sillä mukana on edelleen myös free play -tila. Juonen korostaminen tuokin peliin enemmän mieltä, sillä homma ei yksinkertaisesti etene ennen kuin kulloinenkin vaativuudeltaan vaihteleva tavoite on saatu suoritettua.
Peliä mainostetaan kotelon kannessa myös läppäriystävällisenä, jota pyritään saavuttamaan laajennetulla näppäimistön käytöllä ja pikanäppäimillä yleisimmille toiminnoille kuten rakon tyhjennykselle ja puhelimella soittamiselle. Näppäimistöohjaus toimiikin kohtuullisen hyvin, ja reilun tunnin sessiossa pelkän MacBookin antimien varassa pelailu onnistui ilman pahempia hajoiluja. Se tuskin yllättää kuitenkaan ketään, että ulkoisen hiiren kanssa on tietenkin miellyttävämpi pelata.
Mutta kun otetaan huomioon, että tavoitteena on ilmeisimminkin ollut matkapelaamisen mahdollistaminen, niin siinä on onnistuttu sitä kauneusvirhettä lukuunottamatta, että peli vaatii DVD:n asemaan, ja levyn mukanaraahaamispakko sekä optisen aseman turha virrankulutus ja metelöinti sotivat matkapelaamisen ideaa vastaan.
“Yksi iskender kotiinkuljetuksella kiitos”
Uutena ominaisuutena peliin on tuotu myös vaihtoehto ikkunassa ajamiseen koko näytön sijasta, ja sillekin on omat kontrollinsa, että jatkaako peli pyörimistään ollessaan taustalla. Eli simillensä voi kasata pitemmän nakkilistan ja käydä sitten vilkaisemassa mailit, jonka jälkeen pääsee taas katsomaan, että onko hommat hoidettu vai pitääkö asiaa harjoitella klo 4 aamuisin. Etenkin free play -tilan kanssa mahdollisuus pompata toisaalle hetkeksi on varsin tervetullut.
Vincent ulkoistaa siivouksen
Itse peli
Pelimekaniikaltaan meno on tuttua Simsiä, eli simien elämää ohjaillaan määrittelemällä kohteen mukaan tehtäviä - esimerkiksi vaatekaappi tarjoaa mahdollisuudet valmiiden asukokonaisuuksien välillä vaihtamiseen tai uusien suunnitteluun. Samalla pitää huolehtia myös simien perustarpeista kuten syömisestä, vessassa käymisestä, hygieniasta ja riittävästä levosta. Vapaassa pelissä ajoittain ja tarinoissa juonen etenemisen mukaan vaihtuvien tavoitteiden täyttäminen tekee taas simeistä onnellisempia ja pitkäikäisempiä. Ärtynyt tai perustarpeiltaan laiminlyöty virtuaalihenkilö kun voi heittää jo pelaajan käskyt täyttämättä ja toimia oman päänsä mukaan tilanteen korjaamiseksi.
Toisaalta siminsä voi ajaa myös tajuttomaksi venyttämällä unenpuutetta liian pitkälle tai todeta että myrkynvihreät pilvet kainaloiden lähimaastossa ovat uusinta muotia unohtamalla suihkuhuoneen kapasiteetin hyödyntämisen. Luonnollisesti myös kalustaminen ja rakentaminen ovat edelleen mahdollisia, simien ulkonäön muokkaamista unohtamatta.
Kielitaitoa tarvitaan tarinan tavoitteista selviytymiseksi, sillä Mac-versiota ei valitettavasti ole saatavilla suomennettuna.
Pelaaja ei ole ainut kielitaitoa tarvitseva
Pelaaminen ei ole myöskään sidottua simin asuintalon alueelle, vaan tavoitteidenkin saavuttamiseksi pitää usein tilata mittariauto ja lähteä esimerkiksi ulos syömään.
Mittarilla pääsee viihteelle, joka näkyykin aktiivisena tavoitteena
Toimivuus
The Sims Life Stories on universaali, eli Intelien lisäksi peli pyörii myös PPC-koneilla. Yhtenä testikoneena toimikin 1,42GHz G4 Mac mini gigan muistilla ja 20″ laajakuvanäytöllä. Arvatenkin näytön koosta johtuen vain ikkunoitu tila oli tarjolla, ja peli pyörikin jotenkuten, mutta toisinaan G4-testihenkilönä toimineelta kihlatultani kuulunut kommenttiraita pelin nopeudesta ei yleisen sukupuolisiveyden ja uskonrauhan ylläpitämiseksi sovellu tässä toistettavaksi.
MacBookilla (2GHz Core 2 Duo) ja Intelin Gaming My Ass - eikun siis Graphics Media Accelerator - 950 -näytönohjaimella toimivuus oli joissain määrin siedettävämpi, mutta toisaalta paras toimivuus tuli sen verran pienellä ikkunalla etteivät siihen mahtuneet avoimeksi samaan aikaan sekä tavoitteet että simin tarpeet kertovat osiot. Näiden välillä siis joutui pomppimaan.
PPC-puolella suositeltu rauta meneekin näillä testeillä G5:n ja yläpään PowerBookien puolelle. Inteleistä taas mikä tahansa ATIn tai NVidian kortilla varustettu kone pyörittänee peliä melkoisen kiltisti kunhan muistia vain on ainakin giga. GMA950-koneillakin pelaa (ainakin jos muistia on testikoneen tapaan 2GB) joten kuten ja välttää Sims-vieroitusoireiden kourissa nurkassa tärisemisen, mutta kunnollinen pelinautinto vaatii jo suorituskykyisemmän näytönohjaimen.
Äänimaailma ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta hoitaa hommansa ainakin informatiivisuuden puolelta, sillä kärpästen pörräyksen kantautuessa korviin onkin hyvä tarkistaa, minne vaikkapa ruokailuvälineitä on jäänyt lojumaan.
Homma menee taas ns. putkeen. Kärpäset kiertelevät vanhaa ruokaa ja hana vuotaa
Yhteenveto
Juonen ja sitä myötä selkeämmän tavoitteen tuominen peliin miellytti ainakin allekirjoittanutta sekä huomattavasti enemmän Simsiä pelannutta parempaa puoliskoani. Perinteinen vapaampi haahuilu on kuitenkin sekin saatavilla, joten virtuaalinukkekotia voi nyt pyörittää paremmin esimerkiksi junamatkan ratoksi läppäriystävällisten kontrollien ansiosta.
Positiivista on sekin, että julkaisupäivässä ei ollu pahaakaan heittoa PC-versioon verrattuna, joten tällä kertaa Mac-pelaajat eivät joutuneet odottamaan porttia kuin reilun kuukauden. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä Sims Stories -sarja seuraavaksi tarjoaa.
Keskustele tästä artikkelista…
Vaatimukset
|
Loading ...
