Jo viidenteen inkarnaatioonsa ehtinyt Heroes of Might & Magic -sarja on Freeversen julkaisemana nyt saatavilla myös Intel-pohjaisille Maceille, ja kotimaisen omppupelikauppamme suosiollisella avustuksella peli päätyi myös snadiomenan tosielämäntorjuntakammioon.

Taustasta sen verran, että allekirjoittanut jäi HOMM-sarjan lumoihin jo ensimmäisessä osassa, ja kakkososan pelitunnit eivät olleet aivan merkityksettömässä osassa männävuosina kärsityn jännetupintulehduksen kohdalla. Kolmonen ja nelonen ovat lähinnä ajankäytöllisistä syistä jääneet hyvin vähälle pelaamiselle, joten nyt viitososan myötä onkin hyvä tarkistaa, onko sarjan viehätys tallella.

Ensivaikutelma ainakin toimii. Grafiikat ovat parantuneet (yllätysarvo 0, joskin MacBookilla herkkuja piti karsia, joten screenshoteissakaan ei ole pelin koko loisto esillä), ja siinä missä peruspeli menee pitkälti vanhan kaavan mukaan, niin kaupunkimenuja on pistetty uusiksi eniten sitten kakkososan jälkeen. Staattisen kuvan sijaan kaupunkiin tullaan animaation kera, ja etenkin infernon kaupungeissa synkkää tornia pitkin kiipeävä kamera saa pälyilemään taustalla siintäviä kallioita keskenkasvuisten sormuslähettien varalta.

Yksittäisten rakennusten bongaaminen on taas aiempia osia vaikeampaa, ja meneekin monesti hiirellä huitomiseksi highlightia etsiessä. Lisäksi kun näkymää joutuu vierittelemään ja kääntelemään, niin itse ainakin totesin, että olkoot rakennukset missä ovat, sillä rakennusmenusta näkee toki rakennustilanteen, ja saatavilla olevien joukkojen ostaminen sujuu yhtä lailla nopeasti keskitetyn valikon kautta. Kuvakulman pyörittelyä pääsee ja usein joutuu harrastamaan myös kartalla, ja välillä oikean kulman hakeminen oli hieman työn takana. Ilman vasemman alareunan minikarttaa pyörittelyn myötä olisi hyvin helposti aivan hukassa suunnista.

Pelimekaniikka

Ja kun peruspeli tuli tuossa jo mainittua, niin Heroesiin aiemmin tutustumaton lukijakuntamme halunneekin tietää, millainen pelimekaniikka pelissä on. Homma toimii niin, että vuoropohjaisella (kyllä, kysymyksessä ei ole jälleen yksi tosiaikanaksuttelu) perusmeiningillä pelaajan sankari tai sankarit liikkuvat skenaariokohtaisella pelikartalla, josta löytyy kaupunkeja, erilaisia resursseja tuottavia paikkoja, aarteita ja toki myös joukkoja, jotka kohdatessa joko pakenevat, haluavat liittyä sankarin joukkoihin tai tahtovat vetää tätä pataan (varsin yleistä). Liittymishalu on suurimmillaan silloin, kun kyseessä on samaan ryhmään kuuluva joukko, ja taas pienimmillään vastakkaista aatetta edustavien joukkojen kohdalla.

Toisaalta lauma ruttozombeja halusi kyllä liittyä hyvisarmeijaani, mutta totesin arvon zombeille, että ei onnistu, sillä eri ryhmien joukkojen sotkeminen ei tee hyvää armeijan moraalille. Hyvän moraalin myötä joukot saavat taistelussa normaalia kiertoa useammin iskuvuoroja, kun taas huonon moraalin myötä kierto hidastuu, ja vahvamoraalista vihulaisjoukkoa vastaan pelatessa tämä koituu helposti sankarin kohtaloksi. Eri ryhmiä pelissä on kuusi kappaletta, ja yksi ryhmä käsittää siis tietyn tyyliset sankarit, kaupungit ja näiden tuottamat joukot. Tämän myötä pelissä riittääkin kahlattavaa kuuden eri kampanjan lisäksi useamman irrallistehtävän myötä, etenkin kun eri ryhmällä pelaaminen tuo käyttöön erilaiset joukot ja sankarit taikoineen ja omine erikoistaitoineen.

Skenaarion ratkaisu riippuu erinäisten tavoitteiden saavuttamisesta, ja ne vaihtelevat Tears of Ashan (lisää tästä myöhemmin) löytämisestä tietyn kaupungin valtaamiseen tai yksinkertaisesti kaikkien vihollissankareiden eliminointiin. Kampanjoissa skenaarioita yhdistää välianimaatioin kuljetettava juoni, ja tämä lisääkin peliin uppoutumista, etenkin kun sankarille kertyneet kyvyt kulkeutuvat seuraaviinkin kampajan tehtäviin.

Minikartta ruudun vasemmassa alareunassa auttaa hahmottamaan sijaintia

Kartalla harhailun lisäksi toinen olennainen osa ovat jo aikaisemmin sivutut kaupungit, sillä kampanjan ensitehtäviä lukuunottamatta vähintään yhden kaupungin hallinta on elinehto, ja viimeisen kaupungin menetyksen myötä sankarilla tai sankareilla on viikko (yksi vuoro kestää yhden päivän) aikaa valloittaa jostain uusi kaupunki, tai pelaajan sankarit armeijoineen lähtevät kebabin kautta kotiin kertomaan koottuja meriselityksiä demoneista, lohikäärmeistä tai pelikaaneista turbiineissa. Kaupungin menettämistä voikin vaikeuttaa jättämällä kaupunkiin joukkoja sankarin kera tai ilman - sankarin läsnäolo tosin tuo puolustajien eduksi sankarin kykyjen lisäksi ainakin loitsimistaidon, edellyttäen siis että sankarin loitsukirjasta löytyy muutakin kuin kirkkoveneitä.

Myös suojavalleja voi rakentaa, ja parhaimmin varusteltujen kaupunkien tornit niittävätkin potentiaalisia valloittajia nuolisateella. Kaupunkien rakentaminen on muutenkin hyvä idea, sillä karvalakkimallin kaupungista ei ole kovinkaan paljoa iloa, kun taas rakennusponnistusten myötä kaupunki tuottaa useamman sortin joukkoja sankarin armeijaan ja tarjoaa usein myös maagikillan myötä käyttökelpoista sisältöä sankarin loitsukirjaan.

Rakentaminen vaatii kuitenkin rahan lisäksi erinäisiä resursseja, joten maastossa lojuvien resurssikasojen sekä etenkin niitä tuottavien kaivosten tai muiden laitosten valtaaminen onkin jokaisen menestyvän sankariohjastajan tärkeimpiä toimenpiteitä. Resursseja voi toki vaihtaa myös joko oikean rakennuksen myötä kaupungeissa tai sitten maastosta toisinaan löytyvien vaihtopisteiden kautta. Vaihdot tapahtuvat yleensä kuitenkin sikamaisella kurssilla, joten vaikkapa akuuttiin malminpuutteeseen löytyy apu esimerkiksi ison puuvaraston kautta.

Kaupunkiin on pystetty pytinki jos toinenkin, mutta vielä on työmaata jäljellä

Pelissä on edelleen myös aarteenetsintäaspekti, sillä jo ensimmäisestä osasta tuttu Ultimaattisen Artifaktin ™ etsintä on edelleen mukana. Kyseinen artifakti tottelee nimeä Tears of Asha, ja sen löytäjä voikin mahtiartifaktin löydettyään kiikuttaa sen kaupunkiinsa ja rakentaa sinne vain Tears of Ashan avulla rakennettavan erikoisrakennuksen. Tears of Ashan sijainti selviää palapelikartan avulla, ja kartan osia saa auki aina kun vierailee maastosta löytyvällä obeliskilla. Sitten kun sijainnin arvelee tietävänsä, niin ei muuta kuin kuoppaa maahan koko vuoron kestävän kaivuutoiminnon myötä. Ehkä onnistaa, ehkä ei.

Miekat kalisevat ja nuolet lentävät

Taistelut sujuvat yhtä lailla vuoropohjaisesti, ja ennen taistelun alkua voi taktiikkamoodissa vielä vaihtaa joukkojensa sijoittelua tai jättää jopa joitain yksiköitä rannalle matsista. Ja jos taisteleminen ei miellytä, homman voi heittää myös koneen harteille. Vuorollaan yksikkö voi kykyjensä mukaan joko liikkua, lyödä, ampua tai loitsia tai käyttää jotain muuta erikoiskykyään. Myös itse sankari voi vuorollaan mättää vastustajia, mutta sankarin kohdalla loitsiminen on usein kannattavampaa. Suoraan sankareiden kimppuun ei tosin voi käydä.

Taistelu käydään siihen asti, kun vastustajan joukosta kaikki mahdollista sankaria lukuunottamatta on niin sanotusti pistetty lihoiksi, tai siihen kun jokin osapuoli päättää perääntyä. Perääntyminen onnistuu tosin vain sankarin joukoilta, sillä maastossa kohdatut joukot eivät pakene enää taistelun alettua, vaikka turpaan tulisi ja rumasti. Taisteluja terästämään voi kaupunkiin rakennetulta sepältä ostaa erinäisiä kivoja laitteita ballistoista katapultteihin, ja etenkin kaupunkeja vallatessa katapultti on varsin tervetullut kaveri muurien kaatamiseen.

Vielä yksi lisäosuma muuriin, ja jalkaväki molemmilta puolin pääsee ottamaan matsia keskenään

Sankari käyttää hyökkäysvuoronsa puolustusloitsuun

Griffinien ja jousimiesten väheneminen kirpaisee, mutta expaa ropisee kohtalaisen vihollisarmeijan tuhoamisesta

Yleinen toimivuus

Heroes of Might and Magic V on yksi ensimmäisiä TransGamingin Cider-teknologiaan nojaavia pelejä. Cider mahdollistaa siis Windows-pelien nopean porttaamisen Intel-macille periaatteessa ilman isompia koodimuutoksia, ja vaikka olin aluksi skeptinen koko konseptin toimivuudesta, niin lopputulos on ainakin tässä tapauksessa yllättävän asiallinen.

MacBookin tuulettimiahan peli huudattaa, mutta sitä tapahtuu myös ei-Cider-peleissä lähinnä MacBookin 3D-väännössä hätää kärsivän näytönohjaimen vuoksi. Toisaalta foorumien perusteella pelkkä Cider-porttaus itsessään olisi jättänyt MacBookit ja Mac minit Heroesin ulkopuolelle, mutta Freeversen omien piirtorutiinikolvauksien ansiosta peliä pelataan näilläkin koneilla, joskin vähemmän yllättäen herkuista kannattaa tinkiä.

Verkkopelikin on tarjolla, mutta netin tarjonnan tarkastaminen kaatui siihen, että Freeverse ei ole pysynyt Ubisoftin mukana päivityksissä, ja uudemmalla PC-versiolla pelaavien kanssa ei ollut asiaa samaan peliin. Ubisoftin palvelimilla pelaamisen lisäksi moninpeli onnistuu myös perinteisesti hotseatina tai lähiverkossa.

Peli onnistui myös kaatumaan parisen kertaa, mutta kiitos toimivan automaattitallennuksen, kaatumiset eivät hidastaneet etenemistä mitenkään katastrofaalisesti. Heroesin musiikki taas on yllättävän onnistunutta ja sopii teemaan ja pelin tunnelmaan hyvin, eikä pidemmissäkään sessioissa käynyt edes mielessä että josko kytkisi musiikin pois tai vaihtaisi iPodin sen lähteeksi.

Griffinit valitsivat viisaasti

Loppumietteet

Alussa pähkäilemääni kysymykseen sarjan viehätysvoiman säilyvyydestä voin todeta, että hyvin on säilynyt. Pelisessioissa aika lähti usein kulumaan kuin siivillä ja viihdettä pelistä irtoaa vanhaan tapaan. MacBookilla (Core 2 Duo 2 GHz, 2GB RAM) peli pyöri kelvollisesti osalla herkuistakin, mutta kieltämättä ajoittain iski kaipaus MacBook Pro:ta tai iMacia kohtaan. 3D-kikkareiden ja etenkin kartan pyörittelymahdollisuuden hyödyllisyydestä ja käytännöllisyydestä en ole vieläkään täysin vakuuttunut, sillä etenkin kartalla tarkasta sijainnista perillä pysyminen kärsii kuvakulman kääntelystä.

Heroes on kuitenkin edelleen varsin mukaansatempaava peli, ja etenkin sarjan aiemmista osista pitäneille voin suositella yksinpelimoodia varauksetta. Verkkopeli kärsii harmillisesti Ubisoftin ja Freeversen eriävistä päivitystahdeista, ja tämän myötä vastustajan löytäminen on vaikeaa. Toivottavasti asiaan saadaan korjaus viimeistään silloin, kun kaikki kampanjat ja irrallistehtävät on tullut kahlattua läpi. Heroesin myötä heräsi myös mielenkiinto tuleviakin Cider-pohjaisia pelejä kohtaan, sillä MacBookillakin toimiva peli on aina plussaa, joskin parhaimpaan pelinautintoon kannattaa edelleen olla jollain paremmalla näytönohjaimella kuin GMA950:llä varustettu kone.

Keskustele tästä artikkelista…

---

Heroes of Might and Magic V Ubisoft (julkaisija Freeverse) 58.90 eur (Peliomena) Vaatimukset Intel-pohjainen Mac Mac OS X 10.4.8 512 MB RAM DVD-asema 2GB kiintolevytilaa

Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 24. toukokuuta 2007 kello 10.29 ja sen aiheena on Pelit.