Cherokee goes space: Prey
16. maaliskuuta 2007 | Kirjoittaja: Ilkka Koski
Scifi-räiskintäpeli Prey lienee yksi pisimpään tietänsä kauppojen hyllyille tehneistä peleistä. Pelin suunnittelu sai alkunsa jo 90-luvun puolivälin tienoilla, mutta kehitys keskeytyi vuonna 1998 pelin johtavan kehittäjän jättäessä 3D Realms -peliyhtiön.
Vuonna 2005 yhtiö kuitenkin otti pelin uudelleen roadmapilleen, pitäen pelin juonen lähes muuttumattomana alkuperäiseen käsikirjoitukseen nähden. Pelin ytimeksi valittiin Doom 3:n peliydin, ja valmis tuote saapui markkinoille vihdoin viime vuonna. Preyn Mac-versio puolestaan lanseerattiin Aspyr Median toimesta tammikuussa 2007.
Tapahtumat alkavat intiaanireservaatin baarista, jossa Cherokee-intiaani Tommy on juuri miettimässä elämäänsä ja mahdollista lähtöä reservaatista mielitiettynsä, baarissa työskentelevän Jenin kanssa. Ennen pitkää kaksi miespuolista pubiruusua alkaa häiriköimään baarissa, ja juuri kun Tommy on heitä rauhoittelemassa, ilmestyy baarin yläpuolelle avaruusalus joka kaappaa niin Tommyn, Jenin kuin Tommyn isoisän.
Baaritiskin takaa..
..alieneiden luokse.
Koko porukka päätyy mystiseen laitokseen, jossa Jen viedään kohtalokkaan näköisesti liukuhihnamaiseen järjestelmään kahlittuna pois. Tommy onnistuu kuin onnistuukin vapautumaan hetkeä myöhemmin kahleistaan, ja tuosta hetkestä alkaa pelaajan taival Jenin vapauttamiseksi. Jenin lisäksi tosin vaarassa on muitakin - kenties koko ihmiskunta.
Pelin eteneminen on luonnollisesti kiinni pelaajan älykkyydestä, sekä siitä, mitä aseita matkan varrella eteen sattuu osumaan ja kuinka niitä osaa käyttää. Aivan alkuvaiheessa ainoana (lyömä)aseena toimii työkalu, joka on jäänyt matkaan reservaatin baarista. Myöhemmin kehiin tulee erilaisia tuliaseita, joista suurin osa saa lisäpanoksia osakseen perinteisesti pelaajan kerätessä niitä lattialta. Mukana on kuitenkin myös ainakin yksi ase joka voidaan ladata seinistä löytyvien latauspisteiden avustuksella.
Aseistus ja viholliset
Zoomia voi säätää hiiren skrollausrullalla
Ampuminen ja nimenomaan kohteisiin osuminen vaikuttaa Preyssä paljon vaikeammalta kuin esimerkiksi Doom 3:ssa tai Quake-sarjan peleissä, mutta tosimieshän ei haasteita pelkää. Aseet ovat pääosin kaksitoimisia - joissakin aseissa hiiren kakkosnappi mahdollistaa hyvin tarkan zoomauksen, ja joissakin se lähettää matkaan normaalien ammusten sijaan esimerkiksi kranaatteja.
Kuolleiden lasten kirjoituksia seinissä, ja Tommyn kädessä seinästä ladattava ase
Eräänä tuliaseista poikkeavana aseena toimii kolmijalkainen öttimönkiäinen, joka räjähtää heitettäessä kuin kranaatti konsanaan. Jälki vain on ruskehtavan vihreää, jota itseasiassa löytyy pelistä enemmänkin - loppujen lopuksi hyvinkin moni pelissä damagea aiheuttava asia tai vastustaja kun ryöpyttää vihreää, enemmän tai vähemmän myrkyllistä tauhkaa. Osa näistä, kuten seinästä vihertauhkaa puskevat reikäset ovat hyvin, hyvin iljettävän näköisiä.
Vihollisten kirjo ei ole päätähuimaava, mutta vastusta niistä riittää kuitenkin. Tarjolla on niin mekaanisia, robotin näköisiä örvelöitä (eri kokoisina), lentäviä botintapaisia härveleitä, kuin ihmisruumiinkin muotoa edustavia vihulaisia, unohtamatta kuolleiden lasten sinnikkäitä haamuja. Myös rumia ei-mekaanisia, eläimiä muistuttavia otuksia vilisee pelissä.
Alusten välinen taistelutilanne
Pelin kuluessa vihollisia pääsee mäiskimään myös lentävästä, aseistetusta aluksesta käsin, ja halutessaan avaruusalukselta löytyviä mielenvikaisia ihmisiäkin voi ampua. Vaikkeivät he uhka olekaan.
Kävelyalustat ja painovoimaleikit
Preyn erikoisuuksina on mainittava kaksikin asiaa - seinällä kiipeily sekä painovoimalla kikkailu. Seiniä ja jopa kattojakin pitkin kun menee eri puolilla kenttää eräänlaisia kävelyalustoja, joissa pelaaja voi kävellä normaaliin tapaan jalkoja eteenpäin liikutellen. Toisin sanoen esimerkiksi lattialta seinän kautta kattoon jatkuvaa kävelyalustaa voi kävellä jalat katossa, pää alaspäin.
Katossa sijaitsevalta kävelyalustalta zoomailua
Painovoimalla taas leikitään ampumalla siellä täällä sijaitsevia sinisiä laukaisimia - tällöin koko pelikenttä kääntyy 90 astetta jonnekin päin, jolloin juuri hetki sitten seinänä toiminut valli onkin yhtäkkiä esimerkiksi katon tai vastapäisen seinän roolissa. Tästä koituva koordinaation hetkellinen sekaantuminen yhdistettynä samanaikaisesti alueelle ilmestyviin vihollisiin vaikeuttaa huomattavasti jälleen sitä jo muutenkin hieman vaikeampaa vihollisiin osumista.
Ruumis ja henki
Jos kuolema halajaa, muutaman riivatun sielun seivästys auttaa
Vaan eipä hätää mikäli osumaa tulee, sillä aina kun Tommy-pojan henki on lähdössä, leijuu hahmo henkimaailmaan, jossa hetken riivattuja sieluja jousipyssyllä ammuttuaan Tommy pääsee taas takaisin jatkamaan peliä. Varsinaisesti pelissä ei siis voi kuolla, joka on toisaalta hyvä, toisaalta tylsähkö asia. Terveystason - jota voi kasvattaa seinistä ja lattioilta löytyvistä kiinteistä latauspisteistä - olemassaolo siis tuntuu tavallaan turhalta.
Tommyn henki kävelyllä (ja ruumis sen ajan ilmassa)
Henkimaailman ominaisuuksiin kuuluu myös se, että pelin edetessä Tommy voi irtaantua kehostaan, ja edetä rajatusti henkensä hahmossa ympäri pelialuetta. Eteen tuleekin ajoittain tehtäviä, joista ei voisikaan suoriutua ilman henki-Tommynä seikkailemista, ja vastaavasti alueita joihin perus-Tommy ei pääse mutta henki-Tommy pääsee. Lisäksi henki-Tommylle on myönnetty yksi ase, edellämainittu jousipyssy.
Jousipyssy myönnetään Tommylle melko varhaisessa vaiheessa peliä
Grafiikka ja moninpeli
Pelin grafiikka miellyttää teknisesti ajatellen silmää, ja on paikoin jopa huikaisevan näyttävää. Tarkkasilmäinen ei myöskään voi olla huomaamatta jo grafiikan perusteella, että Prey hyödyntää Doom 3:n peliydintä. Ytimensä ja grafiikan raskauden vuoksi Preytä ei voitu ajella ilman laginpoikasta 17″ 1,83 GHz iMacilla (Core Duo), ennen kuin resoluutio pienennettiin 800×600 tasolle, ja grafiikan tasoksi valittiin medium. Peli kyllä toimii Aspyrin mukaan 64 Mt näytönohjaimillakin, mutta pelin rikkaasta visuaalisesta maailmasta ei tuolloin aivan kaikkea irti saa.
Kävelyalustoja riittää moninpelikentissäkin
Preytä voi pelata myös moninpelinä Internetissä ja lähiverkossa, deathmatchina ja team deathmatchina. On kuitenkin todettava, että Internetistä latautuvan julkisen pelipalvelinlistan palvelimia vaivaa ilmeinen pelaajakato, eikä niitä itse palvelimiakaan ollut pariakymmentä enempää. Toivoa sopii, että näiden määrä kasvaa pelin Mac-version myynnin myötä.
Viimeiset sanat
Yleisfiilis Preytä pelattaessa pysyy hyvänä, grafiikka rokkaa, ja joistakin kohdista pelikentän ilmapiiri on muovattu onnistuneesti hyvin ahdistavaksi. Vihollisia on riittämiin muttei liiallisesti, ja hyvin toteutettu heikoimman tuliaseen zoomaus lämmittää varmasti snipettäjiä.
Kävelyalustat ja painovoimaleikit tuovat piristystä perinteiseen fps-muottiin, ja ajoittaista huumoriakin saadaan pelissä aikaan kun Tommy heittää välissä kommentteja tyyliin “whoa, this is f*cked up” … ja hetken päästä seuraavan asian nähdessään “no, THIS is f*cked up”.
Moninpeli ei ole Preyn myyntivaltti, mutta yksinpelinä Prey on toimiva ja näyttävä konsepti. Siitäkin huolimatta että pelin läpi pääseminen osaavan pelaajan käsittelyssä ei kestä viikkoa pidempään (allekirjoittanut tahkosi kolmessa päivässä itsensä pelin puolivälin paremmalle puolelle).
Keskustele tästä artikkelista…
Vaatimukset
|
Loading ...
