Virtual Network Computing eli VNC on kätevä visuaalinen tapa hallinnoida muita lähiverkkoon tai Internetiin kytkettyjä tietokoneita, käyttöjärjestelmästä riippumatta. VNC-toteutuksia on saatavilla sekä ilmaisina että maksullisina versioina.

Yhteyksien pystyttämiseen tarvitaan VNC-palvelinohjelma sekä VNC-asiakasohjelma. Tällaisia ovat esimerkiksi OSXvnc (palvelinohjelma) sekä Chicken of the VNC (asiakasohjelma), joista molemmat ilmaisia. Mikäli ajatuksenasi on hallinnoida Windows- tai Linux-pohjaista konetta, tuolloin oikea palvelinohjelma on RealVNC.

OSXvnc asennetaan kopioimalla se kovalevylle, jonka jälkeen ohjelma avataan. Ohjelman pääikkunassa määritellään VNC-palvelimelle nimi ja salasana, jonka jälkeen voidaan jo saman tien käynnistää itse palvelin klikkaamalla Start Server. Tämän jälkeen kyseiselle koneelle päästään käsiksi sen IP-osoitteella tai hostnamella, miltä tahansa muulta samaan verkkoon (tai Internetiin) kytketyltä koneelta, VNC-asiakasohjelmaa salasanan kera käyttäen.

Chicken of the VNC:n yhdistysikkunaan vastaavasti kirjoitetaan VNC-palvelimen osoite, joka on siis sen tietokoneen IP-osoite tai hostname, jossa OSXvnc pyörii. Tämän lisäksi vielä salasana, ja klikataan Connect. Näytölle avautuu uusi ikkuna, jossa näytetään VNC-palvelinta pyörittävän koneen näkymä. Ikkunassa voi tästä eteenpäin liikkua hiirtä ja näppäimistöä käyttäen normaaliin tapaan, aivan kuin olisit käyttämässä kyseistä konetta paikan päällä.

Ikkunanäkymän voi muuttaa myös koko näytön täyttäväksi näkymäksi, jolloin kokemus tuntuu vieläkin lokaalimmalta. Koko näytön tilaa päälle ja pois vaihtava näppäinoikotie kannattaa heti alkajaisiksi käydä muuttamassa mieleisekseen Chicken of the VNC:n asetuksista. Sekä palvelinohjelman että asiakasohjelman asetuksista löytyy kylliksi muutakin säädettävää, mutta peruskäytössä näihin säätöihin ei tarvitse sen kummemmin koskea.

VNC-yhteys miljoonissa väreissä

Suurin osa VNC-asiakasohjelmista näyttää palvelinpään näkymän oletusarvoisesti 256:ssa värissä, johtuen VNC:n tavasta viedä dataa verkon yli. Tiedon siirtyminen verkon yli ei tapahdu pelkkiä koordinaatteja käyttäen, vaan todellisuudessa koko näytöllä näkyvää kuvaa lähetetään verkon yli jatkuvasti, pakattuna. Tämän vuoksi tuhansien tai miljoonien värien käyttö alkaa tahmata jopa 10- tai 100-megaisen lähiverkonkin sisällä. Värimääriä ei kuitenkaan tarvitse säädellä palvelinpäädystä, vaan nämä voidaan hoitaa asiakasohjelman yhteysasetuksista.

Mikäli Macisi sattuu olemaan ulkoisen palomuurin tai nattaavan (NAT) verkkolaitteen takana ja haluat luoda siihen VNC-yhteyden Internetin yli, tuolloin verkkolaitteeseen tulee määritellä VNC-portin (5900) edelleenohjaus Macin sisäverkon IP-osoitteeseen. Kytkimien lisäksi muita nattaamiseen pystyviä verkkolaitteita ovat mm. osa ADSL-laitteista. Aina näissä ei kuitenkaan nattausta käytetä vaikka se olisi mahdollista, koska ns. suorasiltaavia asetuksia käytetään (tai voidaan käyttää) nykyisin lukuisten palveluntarjoajien yhteyksissä.

VNC lähettää perinteisen salasana-autentikoinnin jälkeen muut tiedot suojaamattomassa muodossa verkon yli, joten Internetissä käytettynä se ei ole sellaisenaan täysin turvallinen vaihtoehto. Toisaalta kuka tahansa tavallinen pulliainen ei näitä tietoja osaa kuitenkaan lennossa varastaa tai käyttää hyväkseen, vaan kohdalle täytyy osua asiansa osaava tapaus. Mikäli tällaista pelkää tapahtuvan tai turvallisuuspuoli huolestuttaa muuten, voi VNC-yhteydet rakentaa kulkemaan esimerkiksi SSH-tunnelin läpi. Tämä ei loppujen lopuksi ole lainkaan vaikeaa, varsinkaan Mac OS X:n kohdalla.

VNC:n tarkoituksena ei ole tarjota kauniita näkymiä, eikä sen yli kannata yrittää esimerkiksi videopätkien katsomista tuhansissa tai miljoonissa väreissä. VNC on sen sijaan helppo ja nopea tie toisen verkossa olevan tietokoneen etähallintaan graafisen käyttöliittymän kautta. Järeämpään graafiseen etähallintaan soveltuu paremmin esimerkiksi Apple Remote Desktop.

Keskustele tästä artikkelista…

Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 27. lokakuuta 2005 kello 3.04 ja sen aiheena on Softa.