2G iPod nano - kirkkautta, väriä ja akkukestoa
7. lokakuuta 2006 | Kirjoittaja: Ilkka KoskiApple lanseerasi vastikään toisen sukupolven version suositusta iPod nano -soittimestaan. Nanon saa nyt hankittua viidessä eri värissä - mustana, harmaana, vihreänä, sinisenä ja pinkkinä. Värivaihtoehdoista 2 Gt version saa hankittua ainoastaan harmaana, 4 Gt version harmaana, vihreänä, sinisenä ja pinkkinä, sekä uuden 8 Gt version vain mustana.
Uusien nanojen pinta muistuttaa jokseenkin iPod minien metallipintaa, jonka voisi kuvitella myös naarmuuntuvan vähemmän helposti kuin ensimmäisen sukupolven nanojen pinta. Soittimen fyysistä kokoa on pienennetty, mutta sen verran vähäisesti ettei muutos ole kovinkaan silmiinpistävä - pituudeltaan uusi nano vaikuttaa jopa hieman suuremmalta kuin edeltäjänsä. Kylkiensä osalta nyky-nano eroaa edeltäjästään pyöristyksien ansiosta, ja soittimen takaosaa koristaa tuttu Applen logo iPod-teksteineen.

Vasemmalla alkuperäinen nano, oikealla toisen sukupolven nano

Samat sivusta kuvattuna…
Uuden nanon näytön sanotaan olevan aiempaa kirkkaampi, ja radikaalisti onkin, sillä vanhaa ja uutta nanoa vierekkäin vertailtaessa ero on kuin yöllä ja päivällä. Valikot ja levyjen kansikuvat ovat siis entistäkin selvemmin nähtävissä, eikä esimerkiksi kalenteri- tai yhteystietojen pienikokoisen tekstin tarkastelu vaadi enää niin paljoa silmiltä.
Tauoton kappaleenvaihto ja pidempi akkukesto
Nanojen siirtyessä toiseen sukupolveen on yksi perusongelmakin (tai perusominaisuus) saatu poistettua. Päättyvästä kappaleesta seuraavan kappaleen alkuun siirtyessään soitin ei nimittäin enää pidä sitä jo liiankin tutuksi tullutta, sekunnin murto-osien mittaista hiljaista hetkeä, vaan jatkaa seuraavaan kappaleeseen saumattomasti. Näin ollen esimerkiksi konserttitaltioinneissa ja useissa muissa levyissä useammaksi raidaksi jaoteltu, mutta kuitenkin audiollisesti yhtenäinen kappale tai kokonaisuus on kuultavissa juuri sellaisena kuin on tarkoituskin, ilman ärsyttäviä taukoja.
Merkittävimpiin uusiin seikkoihin kuuluu myös soittimen dramaattisesti kohentunut akkukesto. Aiemmasta 14 tunnista on edetty jopa 24 tunnin maksimiin. Aivan tuohon ei toimituksemme testaama versio tosin täydellä latauksella pystynyt, vaan soitto keskeytyi low battery -ilmoitukseen noin 22 tunnin soiton jälkeen.
Täyteen varaukseen nanon saa ladattua mukana tulevalla telakkaliitin < -> USB -piuhalla noin kolmessa tunnissa, ja noin 80% varauksen soittimen akulle puskeva pikalataus tapahtuu noin 1,5 tunnissa.
Perusominaisuudet ennallaan
Nanon yleiset käyttöominaisuudet eivät tuoreen sukupolven myötä muuttuneet oikeastaan mihinkään suuntaan. Valikoissa liikkuminen, albumien ja soittolistojen selailu sekä kalenteri- ja yhteystietojen tarkastelu tapahtuvat entiseen malliin. Taajuuskorjaimen esiasetukset ovat myös entisellään, eikä muistakaan asetuksista löydy ensimmäisen sukupolven nanoon verrattuna mitään uutta säädeltävää. Pääosin soitin toimii siis samaan tapaan ja yhtä luotettavasti kuin edeltäjänsäkin.
Saattaa olla vain allekirjoittaneen kuvitelmaa, mutta herkkyys jolla klikkauspyörä reagoi kosketukseen ja liikkeeseen, vaikuttaa olevan hieman suuremmalla tasolla kuin aiemmassa nanossa. Kappaleesta toiseen klikkauspyörää painelemalla tapahtuva siirtyminen puolestaan tapahtuu jostakin syystä pienellä viiveellä, jota ensimmäisen sukupolven nanossa ei ollut havaittavissa. Tähän seikkaan ei tullut parannusta tuoreen iPod-ohjelmistoversio 1.0.2:nkaan myötä.
Yhteenveto
Aiempaa kirkkaampi näyttö, ruhtinaallisesti pidennetty akkukesto sekä aiempaa suurempi maksimikapasiteetti (8 Gt) vetävät puoleensa, kuten uudet värivaihtoehdotkin. Stydimmältä vaikuttavan uuden pinnoituksen voisi kuvitella kestävän aiempaa paremmin naarmuja, ja vanha tuttu telakkaliitin takaa soittimen yhteensopivuuden useimpien iPod-kilkkeiden kanssa - suojakuoria lukuunottamatta (joskin osa vanhoistakin nanosuojista sopii kokonsa puolesta uudellekin nanolle).

Kaiken kaikkiaan iPod nanon toinen sukupolvi on mukava parannus edelliseen verrattuna, vaikka ulkoasu jakaa edelleen jonkin verran mielipiteitä. Sen verran voi kuitenkin sanoa, että ulkoasua ei pidä tuomita ennenkuin soitinta on pitänyt omissa hyppysissään.
Keskustele tästä artikkelista…
Vaatimukset: Mac
Vaatimukset: PC
|

















