Pieneen ja hiljaiseen koteloon ahdettu Mac mini ehti Applen intelöintiprosessissa kolmantena maaliviivan ylitse kahden eri version kera. Suorittimena jyllää nykyisin G4 PowerPC:n asemesta joko yhdellä suoritinytimellä varustettu Intel Core Solo tai tuplaytiminen Core Duo. Koska sananlaskunkin mukaan kaksin aina kaunihimpi, Snadiomenan testipenkkiin päätyi kahden ytimen voimin bittejä pyörittävä Core Duo -malli. Testikokoonpanossa oli Core Duon vakiokokoonpanosta poiketen gigatavun keskusmuisti, kun taas vakiona tulee puolen gigatavun muisti.

Sisuskalut ja liitännät

Vaikka koneen julkisivu on pysynyt lähes huomaamatonta kaukosäätimen infrapunavastaanotinta lukuunottamatta identtisenä vanhempien versioiden kanssa, koneen sisuskalut ovat menneet varsin tehokkaasti uusiksi. Väylänopeus on kasvanut merkittävästi 167 megahertsistä 667 megahertsiin, kiintolevy on serial ATA -väyläinen, muisti on nopeaa DDR2-SDRAMia ja L2-välimuistin määrä on nelinkertaistettu kahteen megatavuun.

Erittäin tervetullut muutos on USB-porttien määrän kasvattaminen kahdesta neljään sekä linjatason sisääntulon sisällyttäminen koneeseen (eli esimerkiksi Garagebandin kitaranauhoituksia varten ei tarvitse enää erillistä USB-adapteria). Lisäksi kuulokeportti ja linjasisääntuloliitäntä toimivat myös optisina liitäntöinä, mikä ilahduttaneekin varsinkin mediakeskuskoneen hankkijoita. Modeemiportti taas on pudotettu pois, mutta sellaista tarvitseville on tarjolla Applen USB-modeemi reilun 50 euron hintaan. Myös verkkoliitännän nopeus on kasvatettu Gigabit Ethernet -tasoiseksi. Molemmissa malleissa on myös vakiona langaton Airport Extreme -kortti sekä Bluetooth 2.0 -sovitin, ja Core Duo -mallin vakiovarustukseen kuuluu lisäksi dual layer -levyjä polttava SuperDrive-asema.

Näytönohjaimeksi on vaihtunut Intel GMA950, joka aiempien Mac minien ATI Radeoneista poiketen lohkaisee 64 megatavun (ja kokonaisuudessaan 80 megatavun) siivun järjestelmän keskusmuistista. Näytönohjain onkin selvästi heikoin lenkki muiden päivitysten rinnalla, ja monet ovat jopa sitä mieltä, että tällä alueella mentiin taaksepäin vanhoihin malleihin verrattuna. Toisaalta GMA950-piirillä varustetut Intel-minit ovat Mac mini -malliston ensimmäiset Core Image -tuelliset koneet.

Oli myös miellyttävää havaita, että minin mukana toimitettava VGA-adapteri on parantunut huomattavasti ainakin verrattuna siihen, mikä allekirjoittanneelle ensimmäisen sukupolven PowerPC-minin mukana toimitettiin, ja VGA-liitännän käyttö ei enää merkitse huomattavaa heikennystä väritoistoon.

Omenaa olohuoneeseen

Yksi Intel-minin uudistuksista on Front Row -ohjelmiston ja iMacista sekä MacBook Pro:sta tutun kaukosäätimen sisällyttäminen pakettiin. Peruspaketin lisäksi tarvittiin vain noin kolmenkymmenen euron hintainen erikseen hankittava DVI to video -adapteri televisioon liittämistä varten sekä Miglian TV Mini hoitamaan digi-TV:n vastaanottoa, ja mediakeskuskokeilu olikin valmis alkamaan. Koneelle asennettiin myös OSXVnc tarjoamaan etätyöpöytää, jotta näppäimistöä ja hiirtä ei tarvitse pitää koneeseen kytkettynä, vaan tarvittavat säädöt pystyi hoitamaan esimerkiksi sohvalta iBookilla.

Applen oma kaukosäädin ja Miglian säädin riittävätkin kohtuullisen hyvin olohuonekäyttöön, ja nauhoitusten ajastaminen onkin se toiminto, johon VNC-yhteyttä tuli pääasiassa käytettyä. Front Row’n tuorein versio sallii median toistamisen myös kotiverkon muilta koneilta, joka olikin varsin käyttökelpoinen lisä. Esimerkiksi iTunesin kirjastoa ei siis turhaan tarvinut peilata olohuoneessa majailevan minin levylle, vaan biisien toisto kotiverkon muiden koneiden jakoja hyödyntäen onnistui vallan mainiosti.

Front Row’ssa on toki vielä parantamisen varaa täysimittaista mediakeskuskäyttöä ajatellen. Olisi mukava saada esimerkiksi EyeTV-laajennos, jotta kaukosäätimistä pärjäisi yhdellä nykyisen kahden sijaan. Toinen erittäin tervetullut parannus olisi mahdollisuus kytkeä päälle kappaleiden sekoitus vaikkapa soittolistan tai artistin osalta iPodin tapaan. Front Row on kuitenkin jo saanut lisää ominaisuuksia ensijulkaisunsa jälkeen, joten jäämme innolla odottamaan mahdollisia tulevia uudistuksia.

Kurkistus aidan toiselle puolelle

Keskiviikkona 5.4.2006 Apple yllätti ainakin allekirjoittaneen ja toi niinsanotusti puun takaa Boot Camp -käynnistyslataimen julkisen betaversion jakeluun. Boot Campin tarkoitus on siis tarjota “virallinen” mahdollisuus tehdä Intel-Macista dualboottaava versio, jonka voi käynnistää OS X:een tai Windows XP:hen. Ja koska Boot Campin julkistus sopi varsin hyvin yhteen itse koneen testauksen kanssa, piti myös Windows-boottaus ottaa testiin. Kuten olettaa saattoi, asennukseen ei päässyt aivan suoraan, vaan alkuvalmisteluina firmware tuli päivittää ajan tasalle ja vastaavasti käyttöjärjestelmä 10.4.6-versioon.

Asennuksen aluksi polteltiin Macille ajurilevyke, jonka jälkeen oli vuorossa Windowsin (XP Pro tai Home, mutta levyllä tulee olla SP2 mukana) asennus. Kyseinen asennus sujui ilman kummempia ongelmia, jos sellaiseksi ei lasketa hieman ristiriitaista oloa Windowsin käynnistysruutua Macilla katsellessa. Ajuritkin asentuivat mukisematta, ja pian edessä olikin toimiva dualboot-kone. GTA San Andreasilla tehty pikainen pelitesti paljasti, että näytönohjain kykenee joissain määrin pelaamiseenkin, kunhan yksityiskohdista ja resoluutiosta malttaa tinkiä hieman.

Mutta skeptinen testaaja ei tähän tyytynyt, vaan kun kerran San Andreas selvisi tulikokeesta, olikin aika korottaa panoksia ja kaivaa hyllystä Doom 3. Tässä vaiheessa minin Intel GMA950 -näytönohjain nostikin kädet pystyyn, ja edes 640×480 Medium quality -tila ei toiminut tahmaamatta. Tältä pohjalta voikin tehdä sen johtopäätöksen, että joissain määrin Mac minillä voi toki pelata Windows-pelejäkin, mutta tehokasta dualboot-pelikonetta haikailevien kannattaa kuitenkin suunnata katseensa ennemminkin iMacin suuntaan.

Äänissä oli pientä häikkää siltä osin, että sisäinen kaiutin pysyi käytössä, vaikka kuulokkeet olivatkin kytkettynä. Edes kaiutinasetusten vaihtaminen kuulokkeille ei auttanut. Tämä tosin osoittautui pelikohtaiseksi, ja siinä missä San Andreas puski äänet molemmista kaiuttimista, suostui Doom 3 murisuttamaan demoneitaan kiltisti kuulokkeisiin.

Boot Camp hoiti hommansa tyylikkäästi loppuun saakka, sillä myös Windows-osion poistaminen oli vain parin klikkauksen homma, ja sitten olikin koko kiintolevy taas Mac OS X:n käytössä.

Testijakson aikana netissä surfatessa tuli vastaan myös joillain käyttäjillä Boot Campin kanssa esiintyneitä ongelmia, joissa OS X -osion käynnistys kävi ajan myötä mahdottomaksi. Allekirjoittanut säästyi moisilta ongelmilta, mutta tähän väliin lienee syytä muistuttaa, että kyseessä on tiedostojärjestelmätasolla muutoksia tekevä betaversio, joten varmuuskopiointi on välttämätön toimenpide ennen testauksen aloittamista. Applen varoituksen mukaan ohjelmaa ei tule myöskään käyttää tuotantoympäristöissä.

Ohjelmat ja käyttö

Yleistuntumaltaan tuorein Mac mini oli huomattavasti sähäkämpi kuin ensimmäinen inkarnaationsa. Käynnistys hoitui vikkelästi, ja itse käyttö oli myös jouhevaa. Ohjelmat käynnistyivät nopeasti, ja etenkin iLife-ohjelmat käynnistyivät joissain tapauksissa jopa tuplasti nopeammin kuin G4-minissä. Pikaisessa Garageband-testissä Core Duo ei omasta PPC-ministäni poiketen kokenut aiheelliseksi potkaista edes tuuletinta päälle, joten pisteet kotiin tältäkin sektorilta.

Minin mukana tuleva ohjelmapaketti sisältää luonnollisesti iLife 06 -paketin, mutta myös muutaman muun käytännöllisen ohjelman. Erityisen mainio lisäys on Comic Life, jolla saa varsin helposti väännettyä iPhoto-kuvista tyylikkäitä sarjakuvia. Tiedon organisointiin on tarjolla OmniOutliner, ja toimisto-ohjelmistoista sekä Microsoft Office 2004:n että iWork ´06:n kokeiluversiot.

Pelipuolella Big Bang Board Games -nimellä kulkeva 3D-lautapelien kokoelma on syrjäyttänyt ainakin ensimmäisten minien mukana jaetut Nanosaur II:n ja Marble Blast Goldin. Etenkin jälkimmäisen pudottaminen harmitti aluksi, sillä peli pyöri universaalilla demoversiolla todettuna paremmin kuin allekirjoittaneen PPC-minissä koskaan. Toisaalta Marble Blast Goldin rekisteröinti on edullisempi kuin Comic Life -ohjelman hankinta erikseen, joten tältä osin muutos on lompakon kannalta edullisempi, ja veikkaisinpa Comic Lifen kohdeyleisön olevan laajempi kuin Marble Blast Goldin vastaava.

Mac-pelien osalta universal-pelit toimivat vähemmän yllättäen huomattavasti Rosetta-emuloituja vikkelämmin. Valitettavasti universal-muodossa olevia pelejä on kuitenkin vielä harmillisen vähän, joten 3D-pelien osalta testaus rajoittui Nanosaur II:n ja Marble Blast Goldin universaaleihin demoihin. Myös esimerkiksi UT2004:ään ja Doom 3:een on saatavilla universal-päivitykset, mutta ilmaiset demot olivat ainoastaan PPC:lle, joten testaus ei näiden osalta onnistunut. Tai jos nyt tarkkoja ollaan, niin UT2004:n suorituskyvyttömys Rosettan alla tuli testattua pikaisesti. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä tieto siitä, että resoluution ja herkkujen karsimisesta huolimatta pelaaminen muistutti enemmän diaesityksen katselua kuin sulavaa 3D-grafiikkaa.

Hyötyohjelmatestit suoritettiin Rosetta-puolella johtuen siitä, että esimerkiksi Microsoft Officea tai Adobe Photoshopia ei ole vielä saatavilla Universal-versioina, ja muiden raskaampien hyötysovellusten suhteen vaivasi akuutti lisenssipula. Testiin päätyivätkin Microsoft Office 2004 ja Adobe Photoshop Elements 2.0. Molemmat pyörivät Rosettan alla käyttökelpoisella nopeudella (ja ei, hermoni eivät ole silkkaa rautaa) kohtuullisen kokoisilla dokumenteilla ja kuvilla, mutta etenkin Photoshopin tehokäyttäjien kannattanee silti pysyä vielä PPC-kannassa.

Raa’an numeerista vertailutietoa koneiden suorituskykyerosta saatiin universaalilla Xbench-ohjelmalla, jossa Core Duo vei G4:ää lähes kaksinkertaisilla kokonaispisteillä. Lisäksi testattiin iPhoto 6:n kuvien tuonti- ja vientinopeutta 199 kuvan ja yhden digipokkarilla kuvatun videopätkän testimateriaalilla. Kuten kaavioista näkyy, Intel-mini vei vanhaa G4-työjuhtaa kuin pässiä narussa iPhoto-testienkin osalta. Xbench-tulosten osalta saatavilla on kahdet tulokset, sillä useampien raporttien mukaan Tiikerissä on ruudunpäivitykselle ylärajat, jotka voivat tulla vastaan mittauksissa, ja tämän vuoksi testit ajettiin kahdesti, joista toisella kerralla Quartz Debug -ohjelmalla oli kytketty beam syncronization pois päältä.

Yhteenveto

Mac minin Core Duo -versio on suurimmilta osin varsin onnistunut päivitys Mac mini -mallistoon, sillä potkua tulee G4-versioihin verrattuna vähintäänkin riittävästi. Integroitu näytönohjain ei kuitenkaan ole suorituskyvyltään aivan sitä kirkkainta kärkeä ja lisäksi sen muistiratkaisu vähentää itse käyttöjärjestelmän käytössä olevaa kallisarvoista keskusmuistia. Toisaalta nyt Mac mininkin omistajat pääsevät nauttimaan Core Image -tehosteista esimerkiksi Dashboardilla.

3D-pelien pelaajien ja muiden näytönohjaimelta suorituskykyä vaativien kannattaakin harkita iMacin hankkimista, mutta etenkin jos pöydältä löytyy jo hyvä näyttö tai hakusessa on hiljainen ja tyylikäs olohuonekone, niin Intel-pohjainen Mac mini on mainio valinta. Noin sadan euron hinnankorotuksesta huolimatta Mac mini on edelleen edullisin Mac, etenkin jos oheislaitteet löytyvät jo. Toisaalta jos TFT-näyttö puuttuu ja näppäimistökin on parhaat päivänsä nähnyt, iMac kiilaa helposti hintavertailussa edelle. Silti Mac mini on edelleen loistava valinta hiljaista ja pientä pöytäkonetta etsivälle, ja parantuneet mediakeskusominaisuudet sekä huomattavat tehonlisäykset tekevät tästä Intel-päivityksestä merkittävän uudistuksen mallistoon.

Keskustele tästä artikkelista…

---

Mac mini (1,66GHz Core Duo/1GB/80GB/SD/GMA950/AP/BT) Apple Computer Core Solo vakiokokoonpano: 669 eur Core Duo vakiokokoonpano: 899 eur Tässä testissä käytetty Core Duo -kokoonpano: 1009 eur

Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 20. huhtikuuta 2006 kello 23.42 ja sen aiheena on Macit.